Keräilin rauhassa vaatteet ja kiroilin enemmän tai vähemmän itsekseni kun huomasin että yhden puseron nyörit oli syöty. Tässä vaiheessa en vielä osannut aavistaakaan mikä olohuoneessa odotti. Sielläpä oli askarreltu myös, pahemman kerran.
Löysin lattialta lääkepaketin revittynä ja järsittynä. Hetken ehdin ajatella, että on pahvi mahtanut maistua pahalta kunnes iski paniikki tajutessani, että pillereitä puuttui ainakin kolme. Eikun tutkimaan lattiat mattojen alusia myöten läpi, että löytyykö mistään. No ei löydy. Puhelin käteen ja soitto eläinlääkärille, että mitäs nyt.
Olin varma, että pikkukissa 3,5 kg on syönyt lääkkeeni (syövän hormonihoitoon tarkoitettuja) ja että se kokee tuskaisen kuoleman. Eläinlääkäri ei ollut kauhean lohduttava kun kertoi, että kissa saattaa kuolla tuollaisiin lääkkeisiin. Ei kuulemma voi tehdä kuin odottaa ja tuoda kissa nesteytettäväksi jos ja kun menee huonoon kuntoon. Vettä piti juottaa ja toivoa, että se oksentaisi pillerit ulos.
Seurailin alkuillan Paavoa ja se vaikutti vaan ihan normaalilta. Kunnes itämaiseni Hermanni alkoi oksentaa vaahtoa... Sepäs olikin käynyt pillerilaatikolla. :( Kissa kylppäriin vesikupin kanssa ja seurantaan. Jouduin kuitenkin itseäni ja naapureita säästääkseni päästämään sen aika piankin sieltä pois, heräävät vielä naapuripitäjässä kuolleetkin siihen kun tuo veti huutokonserttia.
No, ilmeisesti tästä selvittiin vain säikähdyksellä. Hermanni on jo jonkun aikaa ollut oma itsensä. Leikkinyt, pudonnut sohvalta, lyönyt päänsä pöytään... Nyt makaa tässä vieressä ja pörisee. Joskus sitä vain toivoo, että olisi ottanut lemmikeiksi vaikka pieniä kiviä vilkkaiden itämaisten sijaan. ;-)
No huh sentään
VastaaPoista