Paavon sekoilua

Olin illalla kaverin pirskeissä. Siellä on koira, jonka haju oli ilmeisesti tarttunut laukkuun. Paavon piti käydä kierittelemässä laukun päällä ja hinkkaamassa itseään siihen oikein urakalla. Tässä pari huonoa kuvaa tilanteesta.

Punaisen pisteen metsästys

Kissat saivat kaverilta lainaan uuden lelun, laserpointterin. Voi elämä minkä rallin sillä saa aikaan. Punaista pistettä jahdataan ympäri kämppää aivan huumassa, siihen asti kunnes pienkissa makasi kyljellään lattialla ja huohotti väsymyksestä. Sai ainakin liikuntaa. Naapuritkin varmaan arvostavat kun koko lauma juoksee töminällä edes takas ja hyppii välillä ovia vasten... Erityisen hauskaa kissoilla tuntuu olevan kun valoa heijastaa parvekkeen ovea vasten.

Parvekkeen ovi toimi varsinaisena viihdekeskuksena kun molemmat tuijottivat pistettä. Ja saatiin tennisottelumeininkiä kun valoa heilutti edes takas.



Hämmentävää tässä uudessa leikissä oli se, että vanha herra Ossikin innostui mukaan. Eilen se lähinnä katseli sivusta kun nuoremmat riehuivat, mutta korvien asennosta näkee hyvin, että kiinnostus on kova. Tänään kun otin pointterin taas esille, yllättäen Ossi olikin ensimmäinen kun yltyi juoksemaan edes takas.



Vielä pitkään sen jälkeen kun valo oli kadonnut, sitä koitettiin kovasti etsiä nurkasta jossa se oli nähty viimeksi. Hyvä muisti noilla on, ei voi muuta sanoa. Se tuli todistettua tänäänkin. Aamulla valoa etsittiin edelleen. Pienin haahuili nurkassa ja kyttäsi sinne tänne. Etsi selvästi eilistä lelua. Sama on toiminut tänään monesti sen jälkeen kun on hetken aikaa noita juoksuttanut.



Täytyy sanoa, että tämä se vasta on oikein laiskan ihmisen touhua kissojen leikityksen osalta. Vielä enemmän ehkä kuin aiemmin mainittu pallon heitto. Senkun istuu sohvalla ja vähän heiluttaa kättä.

Hermannin pakkomielteet

Hermannilla on outoja pakkomielteitä liittyen asioiden järsimiseen. Innostuu vähän väliä jostain ja pinttymää on todella vaikea saada kissalta pois. Kumman hyvä muisti sillä on.

Tässä muutamia poimintoja kyseisistä pakkomielteistä.

Juuriluuta. Olen joskus saanut jostain juurista tehdyn luudan. Olisikohan muinaisia Viipurin tuliaisia. Luuta oli parvekkeella, mutta Hermanni kävi toistuvasti syömässä sitä ja oksenteli sitten juuren palasia. Laitoin luudan lopulta eteiseen naulakon päälle ja hetkeksi se unohtuikin. Asunnossa alkoi kuitenkin mystisesti ilmestyä juuren paloja sinne tänne. No kas, kissahan oli muistanut luudan olemassaolon ja kävi järsimässä sitä naulakon päällä kun silmä vältti tai en ollut kotona. Nykyään luudan harjaosa on muovipussissa.

Akvaarion alla oleva styroksi. Makuuhuoneessa on 240-litraisen altaan alla styroksilevy tasaamassa alustaa altaan painon alla. Tätä on järsitty reunasta välillä hyvinkin ahkerasti. Levy on aika ikävän näköinen. Olen kokeillut aikanaan laittaa siihen teippiäkin päälle, mutta se ei oikein pysynyt. Nyttemmin tuo styroksi on taas unohdettu.

Sälekaihtimien naru. Olohuoneessa on suht korkealla oleva akvaario. Hermanni tykkää maata sen lampun päällä kun on lämmin, sieltä pystyy juomaan akvaariosta ja näkee muun menon asunnossa kun on ylempänä kuin toiset kissat. Akvaarion päältä yltää myös ikkunan pielessä olevaan sälekaihtimien naruun. Laitoin toistuvasti narun täysin piiloon verhon taakse, toistuvasti se on myös kaivettu sieltä esille. Naru on syöty poikki ja aivan rispaantuneeksi. Nyt tämäkin pakkomielle on onneksi taas ainakin toistaiseksi unohtunut.

Akvaarion ilmapumpun letku. Tämä on kaikkein uusin innostus. Akvaariossa on ilmapumppu, jonka silikoniletkua yritetään käydä järsimässä vähän väliä. Taannoin ihmettelin miksi pumppu pitää outoa ääntä. Johtui siitä, että ilmaletkuun oli syöty reikiä. Eikun letkusta rei'itetty pätkä pois. Nyt sitä on kovasti taas käyty järsimässä ja odotankin vähemmän innolla, että koska siinä on reikiä taas.

Saa nähdä mikä on seuraavana vuorossa.

Hiirenpyytäjät

Täällä on kerrostalolle hieman poikkeuksellinen ongelma, tulee hiiriä sisälle. Asun kolmannessa kerroksessa, mutta silti tullut syksyn ja talven aikana useita hiiriä. Ilmeisesti ne tulevat viemäriputkien kanavia tai sitten ilmastoinnin kautta. Täällä tehtiin putkiremontti kolme vuotta sitten ja sen jälkeen hiiriä on näkynyt entistä enemmän.

No, torjuntakin onneksi toimii tässä kämpässä. En tiedä miten monta sukupolvea taaksepäin Hermanni on ollut täysin sisäkissana, mutta vaistot sillä ainakin pelaa. Ottanut viimeisen vuoden aikana useita hiiriä kiinni keittiön allaskaapista. On aika härö fiilis kun yhtäkkiä kuuluu skviik ja kissa juoksee ohi hiiri suussa. Jostain kumman syystä niitä hiiriä tarvii mennä kiduttamaan sohvan alle. Johtuu varmaan siitä, että kokee siellä olevansa saaliin kanssa turvassa näiltä toisilta kissoilta. Ossia ei ole kyllä moiset koskaan kiinnostaneet... Eikä sillä kyllä enää ole hampaitakaan, joita tarvitaan hiiren syömiseen.

Eilen oli selvästi taas tunkeilija keittiön kaapissa. Kaksi kissaa jaksoi melkein tunnin istua oven takana kytiksellä. Avasin kaapin, että sinne on vapaa pääsy jos tarve iskee. Kerran Hermanni tekikin loikan roskiksen taakse, mutta ei saanut tällä kertaa sieltä mitään kiinni. No, illalla uusiksi.