Oranssista vihreää

Miten askarrellaan nukketaloon peikonlehti:

1. Väkerretään maalarinteipistä ja rautalangasta lehdet

2. Sekoitetaan sopiva vihreä väri paperilautaselle

3. Haetaan teetä

4. Nostetaan siveltimet ja maalit lattialta

5. Juostaan kissa kiinni

6. Pestään kissan tassut

7. Pestään vihreät tassunjäljet olohuoneen matosta

8. Pestään vihreät tassunjäljet olohuoneen lattiasta

Korvakavalkadi

Itämainen apteekilla

Raskaan työpäivän päätteeksi on aina niin mukava tulla kotiin rentoutumaan. Tänään odotti sitten melkoinen sotku. Keittiössä oli kaadettu pyykkiteline ja siellä kuivumassa olleet vaatteet oli hujan hajan pitkin keittiötä ja eteistä. Voi kun kiva.

Keräilin rauhassa vaatteet ja kiroilin enemmän tai vähemmän itsekseni kun huomasin että yhden puseron nyörit oli syöty. Tässä vaiheessa en vielä osannut aavistaakaan mikä olohuoneessa odotti. Sielläpä oli askarreltu myös, pahemman kerran.

Löysin lattialta lääkepaketin revittynä ja järsittynä. Hetken ehdin ajatella, että on pahvi mahtanut maistua pahalta kunnes iski paniikki tajutessani, että pillereitä puuttui ainakin kolme. Eikun tutkimaan lattiat mattojen alusia myöten läpi, että löytyykö mistään. No ei löydy. Puhelin käteen ja soitto eläinlääkärille, että mitäs nyt.

Olin varma, että pikkukissa 3,5 kg on syönyt lääkkeeni (syövän hormonihoitoon tarkoitettuja) ja että se kokee tuskaisen kuoleman. Eläinlääkäri ei ollut kauhean lohduttava kun kertoi, että kissa saattaa kuolla tuollaisiin lääkkeisiin. Ei kuulemma voi tehdä kuin odottaa ja tuoda kissa nesteytettäväksi jos ja kun menee huonoon kuntoon. Vettä piti juottaa ja toivoa, että se oksentaisi pillerit ulos.

Seurailin alkuillan Paavoa ja se vaikutti vaan ihan normaalilta. Kunnes itämaiseni Hermanni alkoi oksentaa vaahtoa... Sepäs olikin käynyt pillerilaatikolla. :( Kissa kylppäriin vesikupin kanssa ja seurantaan. Jouduin kuitenkin itseäni ja naapureita säästääkseni päästämään sen aika piankin sieltä pois, heräävät vielä naapuripitäjässä kuolleetkin siihen kun tuo veti huutokonserttia.

No, ilmeisesti tästä selvittiin vain säikähdyksellä. Hermanni on jo jonkun aikaa ollut oma itsensä. Leikkinyt, pudonnut sohvalta, lyönyt päänsä pöytään... Nyt makaa tässä vieressä ja pörisee. Joskus sitä vain toivoo, että olisi ottanut lemmikeiksi vaikka pieniä kiviä vilkkaiden itämaisten sijaan. ;-)

Paavo vs. ampiainen

Suuri metsästäjä nro 2 oli sitten eilen vauhdissa. Istuin sohvalla kun alkoi kuulua tuttua ampiaisen surinaa. Ehdin hädin tuskin liikahtaa sohvalta poistaakseni sen asunnosta kun kuului tömähdus, kolahdus ja maiskahdus. Ja näiden kaikkien perään vingahdus. Paavo oli sitten nopeampi ja ehti napata saalista itelleen. Ehti myös syödä sen. Kova pään ravistelu ja naaman hierominen seurasi välipalaa. Oli sitten pistänyt suuhun. Eikun kissa seurantaan, mutta eipä tuo sitten tuntia pidemmäksi aikaa vauhtia hidastanut. Pitkin iltaa raapi naamaansa, mutta ei tuosta mitään sen pahempaa seurannut. Eipä ollut ensimmäinen ampiaisenpisto kun kissani on ottanut. Eikä viimeinen...

Paperisilppuri

Tänään töistä tullessa oli odottamassa vähemmän mukava näky keittiössä. Eipä ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Mustavalkoinen paperisilppuri on ollut vauhdissa ja kuvasta näkyy lopputulos.

Pölöpäivitys I

Paavon sekoilua

Olin illalla kaverin pirskeissä. Siellä on koira, jonka haju oli ilmeisesti tarttunut laukkuun. Paavon piti käydä kierittelemässä laukun päällä ja hinkkaamassa itseään siihen oikein urakalla. Tässä pari huonoa kuvaa tilanteesta.

Punaisen pisteen metsästys

Kissat saivat kaverilta lainaan uuden lelun, laserpointterin. Voi elämä minkä rallin sillä saa aikaan. Punaista pistettä jahdataan ympäri kämppää aivan huumassa, siihen asti kunnes pienkissa makasi kyljellään lattialla ja huohotti väsymyksestä. Sai ainakin liikuntaa. Naapuritkin varmaan arvostavat kun koko lauma juoksee töminällä edes takas ja hyppii välillä ovia vasten... Erityisen hauskaa kissoilla tuntuu olevan kun valoa heijastaa parvekkeen ovea vasten.

Parvekkeen ovi toimi varsinaisena viihdekeskuksena kun molemmat tuijottivat pistettä. Ja saatiin tennisottelumeininkiä kun valoa heilutti edes takas.



Hämmentävää tässä uudessa leikissä oli se, että vanha herra Ossikin innostui mukaan. Eilen se lähinnä katseli sivusta kun nuoremmat riehuivat, mutta korvien asennosta näkee hyvin, että kiinnostus on kova. Tänään kun otin pointterin taas esille, yllättäen Ossi olikin ensimmäinen kun yltyi juoksemaan edes takas.



Vielä pitkään sen jälkeen kun valo oli kadonnut, sitä koitettiin kovasti etsiä nurkasta jossa se oli nähty viimeksi. Hyvä muisti noilla on, ei voi muuta sanoa. Se tuli todistettua tänäänkin. Aamulla valoa etsittiin edelleen. Pienin haahuili nurkassa ja kyttäsi sinne tänne. Etsi selvästi eilistä lelua. Sama on toiminut tänään monesti sen jälkeen kun on hetken aikaa noita juoksuttanut.



Täytyy sanoa, että tämä se vasta on oikein laiskan ihmisen touhua kissojen leikityksen osalta. Vielä enemmän ehkä kuin aiemmin mainittu pallon heitto. Senkun istuu sohvalla ja vähän heiluttaa kättä.

Hermannin pakkomielteet

Hermannilla on outoja pakkomielteitä liittyen asioiden järsimiseen. Innostuu vähän väliä jostain ja pinttymää on todella vaikea saada kissalta pois. Kumman hyvä muisti sillä on.

Tässä muutamia poimintoja kyseisistä pakkomielteistä.

Juuriluuta. Olen joskus saanut jostain juurista tehdyn luudan. Olisikohan muinaisia Viipurin tuliaisia. Luuta oli parvekkeella, mutta Hermanni kävi toistuvasti syömässä sitä ja oksenteli sitten juuren palasia. Laitoin luudan lopulta eteiseen naulakon päälle ja hetkeksi se unohtuikin. Asunnossa alkoi kuitenkin mystisesti ilmestyä juuren paloja sinne tänne. No kas, kissahan oli muistanut luudan olemassaolon ja kävi järsimässä sitä naulakon päällä kun silmä vältti tai en ollut kotona. Nykyään luudan harjaosa on muovipussissa.

Akvaarion alla oleva styroksi. Makuuhuoneessa on 240-litraisen altaan alla styroksilevy tasaamassa alustaa altaan painon alla. Tätä on järsitty reunasta välillä hyvinkin ahkerasti. Levy on aika ikävän näköinen. Olen kokeillut aikanaan laittaa siihen teippiäkin päälle, mutta se ei oikein pysynyt. Nyttemmin tuo styroksi on taas unohdettu.

Sälekaihtimien naru. Olohuoneessa on suht korkealla oleva akvaario. Hermanni tykkää maata sen lampun päällä kun on lämmin, sieltä pystyy juomaan akvaariosta ja näkee muun menon asunnossa kun on ylempänä kuin toiset kissat. Akvaarion päältä yltää myös ikkunan pielessä olevaan sälekaihtimien naruun. Laitoin toistuvasti narun täysin piiloon verhon taakse, toistuvasti se on myös kaivettu sieltä esille. Naru on syöty poikki ja aivan rispaantuneeksi. Nyt tämäkin pakkomielle on onneksi taas ainakin toistaiseksi unohtunut.

Akvaarion ilmapumpun letku. Tämä on kaikkein uusin innostus. Akvaariossa on ilmapumppu, jonka silikoniletkua yritetään käydä järsimässä vähän väliä. Taannoin ihmettelin miksi pumppu pitää outoa ääntä. Johtui siitä, että ilmaletkuun oli syöty reikiä. Eikun letkusta rei'itetty pätkä pois. Nyt sitä on kovasti taas käyty järsimässä ja odotankin vähemmän innolla, että koska siinä on reikiä taas.

Saa nähdä mikä on seuraavana vuorossa.

Hiirenpyytäjät

Täällä on kerrostalolle hieman poikkeuksellinen ongelma, tulee hiiriä sisälle. Asun kolmannessa kerroksessa, mutta silti tullut syksyn ja talven aikana useita hiiriä. Ilmeisesti ne tulevat viemäriputkien kanavia tai sitten ilmastoinnin kautta. Täällä tehtiin putkiremontti kolme vuotta sitten ja sen jälkeen hiiriä on näkynyt entistä enemmän.

No, torjuntakin onneksi toimii tässä kämpässä. En tiedä miten monta sukupolvea taaksepäin Hermanni on ollut täysin sisäkissana, mutta vaistot sillä ainakin pelaa. Ottanut viimeisen vuoden aikana useita hiiriä kiinni keittiön allaskaapista. On aika härö fiilis kun yhtäkkiä kuuluu skviik ja kissa juoksee ohi hiiri suussa. Jostain kumman syystä niitä hiiriä tarvii mennä kiduttamaan sohvan alle. Johtuu varmaan siitä, että kokee siellä olevansa saaliin kanssa turvassa näiltä toisilta kissoilta. Ossia ei ole kyllä moiset koskaan kiinnostaneet... Eikä sillä kyllä enää ole hampaitakaan, joita tarvitaan hiiren syömiseen.

Eilen oli selvästi taas tunkeilija keittiön kaapissa. Kaksi kissaa jaksoi melkein tunnin istua oven takana kytiksellä. Avasin kaapin, että sinne on vapaa pääsy jos tarve iskee. Kerran Hermanni tekikin loikan roskiksen taakse, mutta ei saanut tällä kertaa sieltä mitään kiinni. No, illalla uusiksi.

Mörköjahti

Kissani kunnostautuvat usein jahtaamalla kämpässä jotain mitä minä en näe. Milloin tuijotetaan kattoa, milloin jotain nurkkaa. Ja joskus juostaan jonkun näkymättömän perässäkin.

Tänään Paavo hoiti tämän osuuden. Nukkui makuuhuoneessa sängyllä kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä iski hepuli, jota kutsun mörköjahdiksi. Paavo juoksi kovaa vauhtia parvekkeen ovelle ja naukui. Istui pitkään siellä vain tuijottamassa nurkkaan ja päästi hassuja ääniä. Parvekkeella ei tapahtunut mitään, se kun on lasitettu niin lintujakaan ei sinne pääse lasien ollessa kiinni.



Nurkka ei jaksanut loputtomiin kiinnostaa vaan parvekkelle olisi pitänyt päästä. Kuuli sieltä selvästi jotain mihin minun kuuloaistini ei riitä. Tai sitten näki jotain omiaan.



Lopulta päätti että kiinnostava osuus on verhon takana ja piti yrittää sinne. Aivan hetki kuvaamisen jälkeen kissa loikkasi nurkkaan verhon taakse ja jäi sinne tuijottamaan muutamaksi minuutiksi. Loputtomiin ei jaksanut kuitenkaan jahdata näkymätöntä vaan palasi takaisin vetämään sikeitä.



Tiedä sitten mitä jahtasi taas tällä kertaa.

Itämaisia narkkareita

Aamulla oli taas melkoinen säätö kotona. Havahduin juuri töihin lähtiessä siihen että Ossi alkoi oksentaa eteisessä. Tekee sitä aika usein kun ahmii ruokansa kauhealla kiireellä ja ilmaa nieltyään sapuskat sitten tulevat paluupostina takaisin melkein samantien. Siivosin lattian ja pyyhin sen rätillä.

Paavo sitten oli sitä meiltä, että haisee niin, että pitää peittää ja kävi toistuvasti raaputtamassa lattiaa. No eihän laminaatista mitään peitteeksi irtoa. Onneksi ei keksinyt alkaa mattoa kaivella. Eikun pesemään lattia uusiksi, Tolulla tällä kertaa.

Paavo jätti siinä kohtaa raaputtamisen jo, ei haissut nähtävästi enää sille että vaatisi peittämistä. Olin kiskomassa jo takkia päälle ja häipymässä ovesta ulos kun ihmettelin uutta rahisevaa ääntä selän takana. Hermanni oli sitten nuolemassa tolua lattiasta. Matonpesuaineesta se on aiemmin innostunut kierittelemään, mutta tämä oli uusi kokemus, että Tolua pitää nuolla. Hätistin sen pois, mutta siirtyi vaan pienen matkan päähän kierittelemään. Hienoa, taas pesemään lattiaa. Tiedä sitten millaiset hulinat kotona on sinä aikana kun olen töissä.

Pesuaineesta innostuminen on ennestäänkin tuttua. Ossi menee aivan sekaisin kloorin hajusta, eli joka ikinen kerta kun pesen vessan. Klooria sisältävän pesuaineen käyttö saa sen kierittelemään ja kurnuttamaan silmät lähes ylösalaisin muljahtaneena. Kissanmintulla ei ole vanhaan herraan minkäänlaista vaikutusta, mutta WC Ankka toimii. Muutama viikko sitten ihmettelin, että mitä kyseinen katti oikein puuhaa eteisessä. Hinkkasi itseään välioveen ja kieritteli kynnysmatolla. Tarkempi tutkimus osoitti, että rappukäytävä oli pesty jollain klooripitoisella ja kissa haisti sen nähtävästi postiluukun kautta.

Että näin meillä elämä narkkarien kanssa.

Petausapulaiset

No niin ja näin sitten tuli heti ensimmäisenä iltana päivitettävää.

Laitoin lakanoita sänkyyn ja kuten tavallista, täällä saa siihen apua. Tällä kertaa tuli kaksin kappalein kun pieninkin on oppinut niin sanotusti talon tavoille. On muuten yllättävän vaikeaa saada pussilakanaa paikoilleen kun yksi kissa yrittää tunkea sen sisään ja toinen roikkuu siinä. Hätistin apulaiset pois, mutta petausvaiheessa ilmestyttiin takaisin. Eikun kipinkapin hakemaan kameraa olohuoneesta ja ikuistamaan tilannetta.

Ensin pienempi tuli aiheuttamaan hämmennystä. Roikku lakanoissa, yritti tunkea peiton alle, jahtasi kättäni.



Todellinen härdelli alkoi kun Hermanni tuli avustamaan toimituksessa. Tässä vaiheessa oli jo ainekset painimatsillekin kasassa.



Hermannipa päätti, että tässä on hyvä maata. Heitti selälleen ja alkoi kieritellä sängyllä. Laita siinä sitten peittoa nätisti kun yksi kissa kierittelee innoissaan ja toinen riehuu peiton alla. Tilanne näyttää tässä kuvassa hyvin rauhalliselta. Hermanni makoilee kutakuinkin paikoillaan ja Paavo ihmettelee mitä tapahtuu.



Kamera ei sitten jaksanut kiinnostaa montaa sekuntia vaan pitipä alkaa kaveria hätistellä. Peiton alta on hyvä hyökkiä kimppuun kun toinen yrittää nauttia olostaan.



Hätistely tuotti tulosta ja aivan pieni hetki tämän kuvan oton jälkeen juostiinkin jo ryminällä olohuoneeseen.



Lisähuomautuksena, että vanha herra Ossi istui koko ajan sängyn vieressä patteriin nojaten ihmettelemässä mitä tapahtuu. Nyt tätä kirjoittaessa piti tulla tuohon viereen esittämään kovaääninen mielipide. Mäyyyy.

Paavon esittely

Paavo on porukan nuorin, vajaan vuoden vanha maatiainen, joka on pelastettu pentuna allergisesta perheestä. Tuli tänne vähän yks kaks yllättäen kesällä 2011. Vilkas kaveri, josta on tullut tosi seurallinen. Porukan sirkuskissa, joka hyppää eteisessä raapimatolpalta toiselle ja siitä keittiöön nurkan taakse telineen päälle. Tälle pitäisikin rakentaa tänne isompia kiipeilysysteemeitä kun tykkää niitä käyttää ja hyppii paikasta toiseen.

Paavokin on oppinut Hermannin tavoin noutamaan leluja kun hiirtä viskelee menemään. Tämä kisu menee myös ihan huumaan kissanmintusta ja lempilelu onkin minttua sisältävä pellavahiiri joka on imeskelty jo ihan kamalaan kuntoon.

Paavo on luonteeltaan täysin erilainen kuin nuo kaksi muuta itämaisten rotujen edustajaa. Tämä on itsepäinen ja muistuttaa enemmän stereotyyppistä kissaa. Jos ei huvita tehdä jotain, niin sitä ei sitten tehdä. Tämä näkyy esim kynsiä leikatessa, se on hyvin vihattua puuhaa. Mutta sitten kun iskee sosiaalisuuspuuska, pitää kiivetä rinnan päälle ja puskea leukaa kehräten samalla hyvin voimaakkaasti. Vielä kun saisi kaverin opetettua irti siitä, että peiton alla oleviin varpaisiin ei tarvisi aina iskeä kiinni. Ainakin saalistusvietti on voimakas.

Hermannin esittely

Hermanni, rekisterinimeltään Kolmoiskuun Aivan Mahdoton, on porukan kaikkein pahin apina. Tämä cremetäplikäs 5-vuotias itämainen on äärimmäisen kekseliäs ja todella vilkas. Ei käy tällä kaverilla aika pitkäksi, tekemistä löytyy aina. Viimeisimpinä viihdykkeenä on ollut mm vaatekaapin sisällön tyhjennys ympäri kämppää työpäivän aikana. Hermanni on yleensä ketterä, hyppää sujuvasti korkeankin hyllyn päälle. Ketteryys kyllä loppuu toisinaan sohvalla ja sieltä tullaan ryminällä pää edellä alas. Myös vessan oven kovuus on testattu monta kertaa juoksemalla sitä päin. Ja milloin kolisee patteri tai sohvapöytä. Vauhtia on toisinaan siis vähän liikaakin. Hermanni on ottanut akvaariot omakseen, ei suostu enää juomaan mistään muualta. Ja lämpimän lampun päällä on hyvä makoilla, uittaen samalla milloin häntää ja milloin takajalkaa vedessä. Isommassa altaassa uiminen on myös valitettavan tuttua.

Tämäkin kaveri on kovaääninen ja rodulle tyypilliseen tapaan juttelee paljon. Hermanni on ehkä luonteeltaan lempein koko porukasta. Ei tarvi tämänkään kanssa pelätä, että tulisi missään kohtaa tarjolle kynsiä tai hampaita. Kynsien leikkuuta inhoaa, mutta sekin sujuu kun pitää kiinni. Rimpuilua joskus luvassa, mutta häviö on varma eikä tarvi yhtään pelätä että kisu yrittäisi purra tai raapia.

Kaikessa tekemisessä täällä kämpässä tämä kisu tykkää olla avuksi. Askartelu varsinkin on mieleen kun välillä voi pölliä tavaroita pöydältä ja viedä niitä mukanaan vauhdilla vaikka keittiöön. Samoin hupia on ollut siitä kun on tungettu kuono erikeepeeriin ja sitä on sitten saanut pestä pois. Lelujen kanssa Hermanni on oppinut noutamaan paremmin kuin isän koirat. Laiskan ihmisen kissan leikitystä kun viskelee leluhiirtä olkkarista eteisen kautta keittiöön ja kissa kuuliaisesti noutaa.

Ossin esittely

Katraan vanhin on Ossi, rekisterinimeltään Taisirin Dumbledore. Ossi on joulukuussa 2011 kymmenen vuotta täyttänyt ruskeanaamio siamilainen. Porukan laiskin, joka yrittää esittää arvokasta vanhaa herraa. Välillä iskee kyllä ihan yhtä pahoja hepuleita kuin noilla nuoremmilla kavereilla. Toisinaan hermot taas ovat kyllä koetuksella etenkin pikkuapinan kanssa. Tämä kaveri on porukan kovaäänisin kun sille päälle sattuu. Ja tyypilliseen siamilaisten tapaan, sitä tapahtuu hyvin usein. Erityisen mieluista on huutaa eteisessä tai kylppärissä, että kaikuu mahdollisimman hyvin. Ossi on porukan sosiaalisin ja täysi sylivauva. Sama ketä on käymässä, tämä kaveri kömpii varmasti syliin ja olisi siinä tuntikaupalla rapsutettavana.

Äärimmäisen kiltti ja leppoisa luonne, voisi jopa sanoa suorastaan flegmaattiseksi, ei raavi eikä pure. Ei todellakaan tarvi pelätä rapsuttaessa että kynsiä olisi ikinä tarjolla. Kynsien leikkuukin sujuu niin, että otetaan kissa selälleen syliin ja sen kehrätessä tyytyväisenä, nipsitään kynnet tylpiksi. Myös lääkkeiden annossa ei ole tämän kaverin kanssa minkäänlaisia vaikeuksia. Tuppaa imuroimaan lattialle pudonneita juttuja muutenkin kitusiinsa. Onneksi omistajan lääkkeiden kanssa ei ole päässyt sattumaan vahinkoa. Mynthon-pastillin on kerran syönyt ja yski sen jälkeen melkoisesti. Ei tainnut mentholin raikkaus olla mirrin mieleen. Tässä kissassa onkin narkkarin vikaa, tykkää nuolla liimoja esim teipeistä jos pääsee niihin käsiksi ja kaikki klooripitoiset pesuaineet vetävät Ossin ihan huumaan. Vessan pesun jälkeen on tiedossa paljon kierittelyä, puskemista ja kurnutusta.

Aloitus

Muutaman kaverin pyynnöstä tarkoitus kerätä kissapoikien toilailuja tänne blogiin. Katsotaan jaksanko päivittää...