Mörköjahti

Kissani kunnostautuvat usein jahtaamalla kämpässä jotain mitä minä en näe. Milloin tuijotetaan kattoa, milloin jotain nurkkaa. Ja joskus juostaan jonkun näkymättömän perässäkin.

Tänään Paavo hoiti tämän osuuden. Nukkui makuuhuoneessa sängyllä kaikessa rauhassa kun yhtäkkiä iski hepuli, jota kutsun mörköjahdiksi. Paavo juoksi kovaa vauhtia parvekkeen ovelle ja naukui. Istui pitkään siellä vain tuijottamassa nurkkaan ja päästi hassuja ääniä. Parvekkeella ei tapahtunut mitään, se kun on lasitettu niin lintujakaan ei sinne pääse lasien ollessa kiinni.



Nurkka ei jaksanut loputtomiin kiinnostaa vaan parvekkelle olisi pitänyt päästä. Kuuli sieltä selvästi jotain mihin minun kuuloaistini ei riitä. Tai sitten näki jotain omiaan.



Lopulta päätti että kiinnostava osuus on verhon takana ja piti yrittää sinne. Aivan hetki kuvaamisen jälkeen kissa loikkasi nurkkaan verhon taakse ja jäi sinne tuijottamaan muutamaksi minuutiksi. Loputtomiin ei jaksanut kuitenkaan jahdata näkymätöntä vaan palasi takaisin vetämään sikeitä.



Tiedä sitten mitä jahtasi taas tällä kertaa.

Itämaisia narkkareita

Aamulla oli taas melkoinen säätö kotona. Havahduin juuri töihin lähtiessä siihen että Ossi alkoi oksentaa eteisessä. Tekee sitä aika usein kun ahmii ruokansa kauhealla kiireellä ja ilmaa nieltyään sapuskat sitten tulevat paluupostina takaisin melkein samantien. Siivosin lattian ja pyyhin sen rätillä.

Paavo sitten oli sitä meiltä, että haisee niin, että pitää peittää ja kävi toistuvasti raaputtamassa lattiaa. No eihän laminaatista mitään peitteeksi irtoa. Onneksi ei keksinyt alkaa mattoa kaivella. Eikun pesemään lattia uusiksi, Tolulla tällä kertaa.

Paavo jätti siinä kohtaa raaputtamisen jo, ei haissut nähtävästi enää sille että vaatisi peittämistä. Olin kiskomassa jo takkia päälle ja häipymässä ovesta ulos kun ihmettelin uutta rahisevaa ääntä selän takana. Hermanni oli sitten nuolemassa tolua lattiasta. Matonpesuaineesta se on aiemmin innostunut kierittelemään, mutta tämä oli uusi kokemus, että Tolua pitää nuolla. Hätistin sen pois, mutta siirtyi vaan pienen matkan päähän kierittelemään. Hienoa, taas pesemään lattiaa. Tiedä sitten millaiset hulinat kotona on sinä aikana kun olen töissä.

Pesuaineesta innostuminen on ennestäänkin tuttua. Ossi menee aivan sekaisin kloorin hajusta, eli joka ikinen kerta kun pesen vessan. Klooria sisältävän pesuaineen käyttö saa sen kierittelemään ja kurnuttamaan silmät lähes ylösalaisin muljahtaneena. Kissanmintulla ei ole vanhaan herraan minkäänlaista vaikutusta, mutta WC Ankka toimii. Muutama viikko sitten ihmettelin, että mitä kyseinen katti oikein puuhaa eteisessä. Hinkkasi itseään välioveen ja kieritteli kynnysmatolla. Tarkempi tutkimus osoitti, että rappukäytävä oli pesty jollain klooripitoisella ja kissa haisti sen nähtävästi postiluukun kautta.

Että näin meillä elämä narkkarien kanssa.

Petausapulaiset

No niin ja näin sitten tuli heti ensimmäisenä iltana päivitettävää.

Laitoin lakanoita sänkyyn ja kuten tavallista, täällä saa siihen apua. Tällä kertaa tuli kaksin kappalein kun pieninkin on oppinut niin sanotusti talon tavoille. On muuten yllättävän vaikeaa saada pussilakanaa paikoilleen kun yksi kissa yrittää tunkea sen sisään ja toinen roikkuu siinä. Hätistin apulaiset pois, mutta petausvaiheessa ilmestyttiin takaisin. Eikun kipinkapin hakemaan kameraa olohuoneesta ja ikuistamaan tilannetta.

Ensin pienempi tuli aiheuttamaan hämmennystä. Roikku lakanoissa, yritti tunkea peiton alle, jahtasi kättäni.



Todellinen härdelli alkoi kun Hermanni tuli avustamaan toimituksessa. Tässä vaiheessa oli jo ainekset painimatsillekin kasassa.



Hermannipa päätti, että tässä on hyvä maata. Heitti selälleen ja alkoi kieritellä sängyllä. Laita siinä sitten peittoa nätisti kun yksi kissa kierittelee innoissaan ja toinen riehuu peiton alla. Tilanne näyttää tässä kuvassa hyvin rauhalliselta. Hermanni makoilee kutakuinkin paikoillaan ja Paavo ihmettelee mitä tapahtuu.



Kamera ei sitten jaksanut kiinnostaa montaa sekuntia vaan pitipä alkaa kaveria hätistellä. Peiton alta on hyvä hyökkiä kimppuun kun toinen yrittää nauttia olostaan.



Hätistely tuotti tulosta ja aivan pieni hetki tämän kuvan oton jälkeen juostiinkin jo ryminällä olohuoneeseen.



Lisähuomautuksena, että vanha herra Ossi istui koko ajan sängyn vieressä patteriin nojaten ihmettelemässä mitä tapahtuu. Nyt tätä kirjoittaessa piti tulla tuohon viereen esittämään kovaääninen mielipide. Mäyyyy.

Paavon esittely

Paavo on porukan nuorin, vajaan vuoden vanha maatiainen, joka on pelastettu pentuna allergisesta perheestä. Tuli tänne vähän yks kaks yllättäen kesällä 2011. Vilkas kaveri, josta on tullut tosi seurallinen. Porukan sirkuskissa, joka hyppää eteisessä raapimatolpalta toiselle ja siitä keittiöön nurkan taakse telineen päälle. Tälle pitäisikin rakentaa tänne isompia kiipeilysysteemeitä kun tykkää niitä käyttää ja hyppii paikasta toiseen.

Paavokin on oppinut Hermannin tavoin noutamaan leluja kun hiirtä viskelee menemään. Tämä kisu menee myös ihan huumaan kissanmintusta ja lempilelu onkin minttua sisältävä pellavahiiri joka on imeskelty jo ihan kamalaan kuntoon.

Paavo on luonteeltaan täysin erilainen kuin nuo kaksi muuta itämaisten rotujen edustajaa. Tämä on itsepäinen ja muistuttaa enemmän stereotyyppistä kissaa. Jos ei huvita tehdä jotain, niin sitä ei sitten tehdä. Tämä näkyy esim kynsiä leikatessa, se on hyvin vihattua puuhaa. Mutta sitten kun iskee sosiaalisuuspuuska, pitää kiivetä rinnan päälle ja puskea leukaa kehräten samalla hyvin voimaakkaasti. Vielä kun saisi kaverin opetettua irti siitä, että peiton alla oleviin varpaisiin ei tarvisi aina iskeä kiinni. Ainakin saalistusvietti on voimakas.

Hermannin esittely

Hermanni, rekisterinimeltään Kolmoiskuun Aivan Mahdoton, on porukan kaikkein pahin apina. Tämä cremetäplikäs 5-vuotias itämainen on äärimmäisen kekseliäs ja todella vilkas. Ei käy tällä kaverilla aika pitkäksi, tekemistä löytyy aina. Viimeisimpinä viihdykkeenä on ollut mm vaatekaapin sisällön tyhjennys ympäri kämppää työpäivän aikana. Hermanni on yleensä ketterä, hyppää sujuvasti korkeankin hyllyn päälle. Ketteryys kyllä loppuu toisinaan sohvalla ja sieltä tullaan ryminällä pää edellä alas. Myös vessan oven kovuus on testattu monta kertaa juoksemalla sitä päin. Ja milloin kolisee patteri tai sohvapöytä. Vauhtia on toisinaan siis vähän liikaakin. Hermanni on ottanut akvaariot omakseen, ei suostu enää juomaan mistään muualta. Ja lämpimän lampun päällä on hyvä makoilla, uittaen samalla milloin häntää ja milloin takajalkaa vedessä. Isommassa altaassa uiminen on myös valitettavan tuttua.

Tämäkin kaveri on kovaääninen ja rodulle tyypilliseen tapaan juttelee paljon. Hermanni on ehkä luonteeltaan lempein koko porukasta. Ei tarvi tämänkään kanssa pelätä, että tulisi missään kohtaa tarjolle kynsiä tai hampaita. Kynsien leikkuuta inhoaa, mutta sekin sujuu kun pitää kiinni. Rimpuilua joskus luvassa, mutta häviö on varma eikä tarvi yhtään pelätä että kisu yrittäisi purra tai raapia.

Kaikessa tekemisessä täällä kämpässä tämä kisu tykkää olla avuksi. Askartelu varsinkin on mieleen kun välillä voi pölliä tavaroita pöydältä ja viedä niitä mukanaan vauhdilla vaikka keittiöön. Samoin hupia on ollut siitä kun on tungettu kuono erikeepeeriin ja sitä on sitten saanut pestä pois. Lelujen kanssa Hermanni on oppinut noutamaan paremmin kuin isän koirat. Laiskan ihmisen kissan leikitystä kun viskelee leluhiirtä olkkarista eteisen kautta keittiöön ja kissa kuuliaisesti noutaa.

Ossin esittely

Katraan vanhin on Ossi, rekisterinimeltään Taisirin Dumbledore. Ossi on joulukuussa 2011 kymmenen vuotta täyttänyt ruskeanaamio siamilainen. Porukan laiskin, joka yrittää esittää arvokasta vanhaa herraa. Välillä iskee kyllä ihan yhtä pahoja hepuleita kuin noilla nuoremmilla kavereilla. Toisinaan hermot taas ovat kyllä koetuksella etenkin pikkuapinan kanssa. Tämä kaveri on porukan kovaäänisin kun sille päälle sattuu. Ja tyypilliseen siamilaisten tapaan, sitä tapahtuu hyvin usein. Erityisen mieluista on huutaa eteisessä tai kylppärissä, että kaikuu mahdollisimman hyvin. Ossi on porukan sosiaalisin ja täysi sylivauva. Sama ketä on käymässä, tämä kaveri kömpii varmasti syliin ja olisi siinä tuntikaupalla rapsutettavana.

Äärimmäisen kiltti ja leppoisa luonne, voisi jopa sanoa suorastaan flegmaattiseksi, ei raavi eikä pure. Ei todellakaan tarvi pelätä rapsuttaessa että kynsiä olisi ikinä tarjolla. Kynsien leikkuukin sujuu niin, että otetaan kissa selälleen syliin ja sen kehrätessä tyytyväisenä, nipsitään kynnet tylpiksi. Myös lääkkeiden annossa ei ole tämän kaverin kanssa minkäänlaisia vaikeuksia. Tuppaa imuroimaan lattialle pudonneita juttuja muutenkin kitusiinsa. Onneksi omistajan lääkkeiden kanssa ei ole päässyt sattumaan vahinkoa. Mynthon-pastillin on kerran syönyt ja yski sen jälkeen melkoisesti. Ei tainnut mentholin raikkaus olla mirrin mieleen. Tässä kissassa onkin narkkarin vikaa, tykkää nuolla liimoja esim teipeistä jos pääsee niihin käsiksi ja kaikki klooripitoiset pesuaineet vetävät Ossin ihan huumaan. Vessan pesun jälkeen on tiedossa paljon kierittelyä, puskemista ja kurnutusta.

Aloitus

Muutaman kaverin pyynnöstä tarkoitus kerätä kissapoikien toilailuja tänne blogiin. Katsotaan jaksanko päivittää...