Hermanni, rekisterinimeltään Kolmoiskuun Aivan Mahdoton, on porukan kaikkein pahin apina. Tämä cremetäplikäs 5-vuotias itämainen on äärimmäisen kekseliäs ja todella vilkas. Ei käy tällä kaverilla aika pitkäksi, tekemistä löytyy aina. Viimeisimpinä viihdykkeenä on ollut mm vaatekaapin sisällön tyhjennys ympäri kämppää työpäivän aikana. Hermanni on yleensä ketterä, hyppää sujuvasti korkeankin hyllyn päälle. Ketteryys kyllä loppuu toisinaan sohvalla ja sieltä tullaan ryminällä pää edellä alas. Myös vessan oven kovuus on testattu monta kertaa juoksemalla sitä päin. Ja milloin kolisee patteri tai sohvapöytä. Vauhtia on toisinaan siis vähän liikaakin. Hermanni on ottanut akvaariot omakseen, ei suostu enää juomaan mistään muualta. Ja lämpimän lampun päällä on hyvä makoilla, uittaen samalla milloin häntää ja milloin takajalkaa vedessä. Isommassa altaassa uiminen on myös valitettavan tuttua.
Tämäkin kaveri on kovaääninen ja rodulle tyypilliseen tapaan juttelee paljon. Hermanni on ehkä luonteeltaan lempein koko porukasta. Ei tarvi tämänkään kanssa pelätä, että tulisi missään kohtaa tarjolle kynsiä tai hampaita. Kynsien leikkuuta inhoaa, mutta sekin sujuu kun pitää kiinni. Rimpuilua joskus luvassa, mutta häviö on varma eikä tarvi yhtään pelätä että kisu yrittäisi purra tai raapia.
Kaikessa tekemisessä täällä kämpässä tämä kisu tykkää olla avuksi. Askartelu varsinkin on mieleen kun välillä voi pölliä tavaroita pöydältä ja viedä niitä mukanaan vauhdilla vaikka keittiöön. Samoin hupia on ollut siitä kun on tungettu kuono erikeepeeriin ja sitä on sitten saanut pestä pois. Lelujen kanssa Hermanni on oppinut noutamaan paremmin kuin isän koirat. Laiskan ihmisen kissan leikitystä kun viskelee leluhiirtä olkkarista eteisen kautta keittiöön ja kissa kuuliaisesti noutaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti